Kävimme sunnuntaina testaamassa jääkiituria tositoimissa Näsijärven jäällä. Kiituri saatiin nätisti mahtumaan purettuna henkilöautoon.

FMI:n mukaan tuuli oli 7m/s, puuskat 9m/s. Todellisuudessa keli vaikutti enemmän tuuli 1m/s, puuskat 4m/s eli tuuli vaihteli lähes tyynestä kohtuulliseen.

Leijana oli Rush 300 Pro.

Testikuljettajana oli Ville aka cos. Myötätuuleen leija jaksoi kiskoa kelkkaa ihan hyvin, ainakin silloin kun tuuli. Tuulen puuskaisuuden vuoksi välillä meno lakkasi ja leija meinasi tipahtaa taivaalta. Luultavasti pidemmällä jäällä tuuli olisi ollut tasainen ja vetoa olisi riittänyt. Kovin kovaa ei uskaltanut vielä suoraan mennä, mutta reipasta juoksunopeutta kelkka kulki ihan mielellään. Ongelmat alkoivat sitten, kun piti alkaa luovia sivutuuleen. Siihen ei leijan veto tahtonut tällä tuulella riittää. Vaikea sanoa olisiko tasaisella tuulella päässyt sivuttain tai jopa vastatuuleen.

Kokeilin vielä testimielessä mitä tapahtuu kun veto tulee kunnolla sivusta. Sattuneesta syystä epäilemme että kelkka on liian korkea ja se tuottaisi ongelmia. Seurauksena sivusuksien kiinnityslevy murtui irti ja testit olivat siltä päivältä ohi. Sivusuksien suksista tehdyt varret kuitenkin joustivat hyvin ja kestivät rasituksen.

Jälkiviisautena paksukaan vaneri ei kestä, kun siihen tulee vääntöä pystysuunnassa.

Testi oli sikäli onnistunut, että kelkka toimi ja kulki myötätuuleen. Tästä saatiin hyvää dataa seuraavan proton valmistukseen. Ehkä meillä vielä tänä talvena on toimiva jääkelkka. Mitään kriittistä osaa ei hajonnut – sivusuksien kiinnike oli selvästi liian heppoinen ja jos runko tehdään uusiksi, sekin varmasti tulee muuttumaan. Etusuksi, sivusukset ja lumilauta toimivat ihan hyvin ja voidaan pitää sellaisinaan. “Rallipenkki” sivutukineen toimi hyvin eikä välitöntä putoamisvaaraa ollut.

Teimme testistä seuraavat huomiot:

- Runko penkkeineen on aivan liian korkea.Tehdään matalampi runko, jossa kelkkailija on vaakapolarisaatiossa niin, että painopiste on mahdollisimman matalalla. Näin ei synny suuria vääntövoimia sivusuksille ja kelkka pysyy paremmin pystyssä. Istuimen sivuttaistuki on tärkeää.

- Etusuksiin pitää tehdä pystysuorat “luistimen terät” lisäämään sivuttaispitoa. Tämä oli odotettavissa mutta tulipa testattua ilman.

- Jos on epäilyksiä jonkun paikan kestävyydestä, lisää kulmarautoja.

Testivideo:

Menneenä viikonloppuna rakennettiin 5w:n pajalla “jääkiituri” eli suksilla varustettu kelkka, jolla pystyisi leijapurjeen vetämänä ajelemaan Näsijärven jäällä. Vastaavia on maailmalla tehty, mutta lähes kaikki on varustettu renkailla tai “luistimilla”. Nässyllä on useimmiten 10-20cm lunta jään päällä, joten arvelimme suksien olevan paras vaihtoehto.

Homma alkoi cos:n tekemällä “cad-kuvalla” joka tehtiin Blenderillä. Lopputulos näytti aika erilaiselta, mutta perusajatus on sama. Rajoitteina olivat käytettävissä olevat osat (lumilauta ja kasa murtsikkasuksia), aika (viikonloppu) ja budjetti (pieni). Hitsausmahdollisuutta ei 5w:llä ole, joten runko päätettiin tehdä puusta.

Blenderillä tehty suunnitelma

Pe-iltana näytti tältä. 3 suksea ja lahjoituksena saatu lumilauta.

Tästä se lähtee

Pe-illan agendana oli kiinnittää suksiin nivelet, jotka saatiin tehtyä kulmaraudoista ja rullakon pyöristä joista otettiin pyörät pois. Lumilautaan pistettiin kiinnitysvaneri kulmaraudoilla.

Lauantaina käytiin Bauhausissa shoppailemassa puutavaraa ja vähän muuta aiheeseen liittymätöntä. Sitten kasattiin runko lumilaudan päälle 22*50mm laudasta ja vanerista.

Runko alkaa muodostumaan

Sivusuksien sommittelua

Sunnuntaina tehtiin etusuksen kiinnitys, kiinnitettiin penkki (jota varten jouduimme purkamaan yhden pajan penkeistä), tehtiin sivusuksien kiinnitykset ja jaloilla käytettävä ohjaustanko.

Melkein valmista

Sivusukset kiinnitetty

Tässä kohta osattiin jo aavistaa, että etusuksen konstruktio on turhan naru sivusuunnassa. Suksen kiinnikkeen täytyy olla melko korkea, ettei kantapäät osu maahan ohjatessa. Päätimme kuitenkin käydä Tammelantorilla testaamassa miten kelkka kulkee.

Valmiina koeajoon

Tammelantori on hyvä testausmaasto

Sehän kulkee hyvin!

Kelkka kulki oikein hyvin. Kitkaa oli yllättävän vähän ja sitä jaksoi helposti yksi hakkeri kiskoa perässään. Ohjauskin toimi, mutta tiukoissa kurveissa se osoittautui liian joustavaksi eikä tulisi kestämään kovempaa vauhtia. Kelkkaan tehdään vielä pari modifikaatiota:

- Etusuksesta täytyy tehdä jäykempi. Leveä laskettelusuksi olisi varmaan paras, mutta koska meillä ei sellaista ole, pistetään siihen kaksi tavalista suksea rinnakkain ja nivelöidään  ne niin että pääsevät kääntymään myös kallistussuunnassa.

- Penkkiin pitää rakentaa jonkinlaiset sivuttaistuet. Leijan kanssa veto tulee usein sivusta ja nykyisellä penkillä ei tulisi pysymään siinä tilanteessa.

Rakentamassa olivat cos, amrobotics ja keppo.

EDIT: Tiistaina rakennettiin uusi etusuksipari lahjoituksena saaduista laskettelusuksista. Tämä toivottavasti kestää paremmin.

Uusi etusuksipari

Tiistain tilaillassa tapahtui seuraavaa:

Usean jäsenen tilaamat Raspberry Pi:t saapuivat, ja niillä taas ihmeteltiin. Ville toi paikalle USB-GPS:n, WLAN:in ja 3g-mokkulan ja niitä myös testattiin vatussa. Todettiin, että narulla powerilla vattu boottaa kun laitteen kytkee kiinni. Itse laitteista:

– GPS: Dealextremen ND-100 dongle. Näkyy sarjaporttina ja toimi gpsd:n kanssa kuten pitääkin. Signaalia ei yllättäen saatu maan alla.
– WLAN: Linksys WUSB54GC. Löytyi samantien ja konsolissa wicd-softalla lähti toimimaan ongelmitta.
– 3g: DNA:n aikanaan jakama Huawei Technologies Co., Ltd. E169/E620/E800 HSDPA Modem. Näkyy kolmena sarjaporttina, mutta ei saatu toimimaan, mahdollisen SIM-lukituksen vuoksi (toim huom: lähti toimimaan seuraavana päivänä Ubuntussa eri SIMmillä).

Lisäksi säädettiin Ultimakeria. Todettiin, että ei tulosta kuten ei edellisellä viikollakaan ja vikaa ei tahdo löytyä. Sitten huomattiin, että Ultimakerille on tulossa uusi virallinen softa nimeltään Cura. Cura asennettiin tulostusläppäriin, ja pienen häkkäyksen jälkeen Ultimaker heräsi henkiin ja tulosti ihan kivalla laadulla RPi:n kotelon puolikkaan. Cura vaikuttaa ensituntumaltaan reippaasti ReplicatorG:tä paremmalta joten sitä kannattaa jatkossa käyttää. Cura:ssa voi tulostuksen aikana säätää prosentteina eri osien tulostusnopeutta. Vielä 200%:lla jälki oli käyttökelpoista.

5w:llä on useita parin-kolmen metrin mittaisia pätkiä tulostusfilamenttia kiitos heikkolaatuisen (mutta halvan) materiaalin. Ekomies Ville päätti joutessaan kokeilla voisiko niitä “juottaa” yhteen jotta eivät menisi haaskuuseen. Juotto onnistuu lämmittämällä kolvin 400 asteeseen (tai täysille), lämmittämällä filamentin päitä, ja tökkäämällä ne yhteen. Jos saumaan jää epätasaisuuksia, voi ne hioa viilalla pois.