Projekteja yhteisöltä


Helmikuussa pidetyn kopteriteemaillan innostamana aloin rakentamaan omaa FPV-racing-quadcopteriani. Kopteri on teemaillassa esitettyyn osalistaan perustuva eli samanlaisia koptereita on useampi nyt Tampereella. Kopteri on siis tarkoitettu FPV-racingiin eli se on pieni, kevyt ja yksinkertainen. Tässä muutama kuva rakennusprosessista javalmiista kopterista.

 

Kopterin runko kasassa ja moottorit paikoillaan

Sähkölaitteet kytkettynä ensimmäistä kertaa ja valot palaa

FPV-videolinkki välittää kuvaa 20cm matkan

Kopteri ja FPV-lasit valmiina

Kopteri lensi ensilentonsa eilisessä tiistaitapaamisessa 16.6 ja sillä olisi tarkoitus harjoitella kisailua varten juhannusmökillä hakkeritoveri Miksin kopterin kanssa. Lentovideota tulee myöhemmin.

 

Alkuvuodesta pärähti Tampere Hacklabin laserleikkurista putki rikki. Spekuloitiin että putki oli tullut käyttöikänsä päähän, olihan se ollut melko kovassa käytössä 2013 heinäkuusta saakka jolloin systeemi saatiin toimimaan ensimmäisen kerran. Lisäksi voimme vain arvailla kuinka kauan se oli ollut käytössä ennen kuin me sitä aloimme käyttämään.

Pidettiin kokous, päätettiin asioita, odotettiin tilauksien saapumisia. Uusi laserputki ja laserin teholähde maksoivat sen verran, että vanha systeemi jossa luotettiin että käyttäjä muistaa esim. vesijäähdytyksen kytkeä päälle ei enään kelvannut. Putki on nyt huomattavasti paremmin suojattu, eikä sitä voi sähköistää ilman vesikiertoa, joka sekin menee päälle nyt automaattisesti.

Käyttäjälle näkyvinä uusina ominaisuuksina on lisäksi paineilman automaattinen aukaisu solenoidiventtiilillä (g-koodi M7 ohjelman alkuun), ohjelmallinen tehonsäätö (g-koodissa S1 ... S100) sekä uusi viivalasertähtäin materiaalin kohdistamista varten.

Projekti alkaa olemaan loppusuoralla mutta vielä on tekemistä, mm leikkaussavun suodatusjärjestelmä pitää viimeistellä ja testata. Myös putken käyttötuntilaskuri täytyy rakentaa, jotta saadaan parempi tieto kuinka usein optiikkaa tarvitsee uusia. Sitten kun laserleikkuri on julistettu käyttökuntoiseksi, ilmoitellaan postituslistalla käyttökoulutuksista enemmän.

Olen dokumentoinut oman osuuteni projektiin osallistumisesta videosarjaan, josta ensimmäinen osa alla.

Sain hankittua edukkaasti vanhan ATC610-lennonharjoittelulaitteen. Laite on julkaistu 1976 ja oma yksilöni on valmistettu vuonna 1980. Sitä on käytetty mittarilentokoulutukseen. Laitteella on voinut korvata koulutuksessa osan mittarilentotunneista ja se on käsittääkseni vielä tänäkin päivänä hyväksytty koulutusväline. Siinä ei kuitenkaan ole minkäänlaista visuaalia eli on sellaisenaan aika kuiva kapistus. ATC ei virallisesti ole simulaattori, vaikka jatkossa siitä on sellainen toivottavasti tulossa.

Oma yksilöni myytiin ei-toimivana. Se on peräisin ruotsista, jossa sitä on käyttänyt papereista päätellen Västeråsin lentokerho. Tarkoituksena ei olekaan käyttää laitetta sen alkuperäisessä tarkoituksessa, vaan modata se käytettäväksi modernin PC-lentosimulaattorin (X-Plane) kanssa.

Ensimmäinen yllätys oli, että laitteessa ei olekaan digitaalista tietokonetta, vaan täysin analoginen tietokone. Esim koneen sijainti ja muut muuttujat ilmaistaan muuttuvina jännitearvoina. Tämä tekeekin modauksesta hieman haastavampaa lähinnä digitaalimaailmaan perehtyneelle. Mutta Arduinosta saa analogijännitteitä ulos ja operaatiovahvistimella pitäisi saada jännitettä skaalattua halutuksi. Käytännön toteutus on vielä hakusessa mutta veikkaan, että paljon vettä ehtii virrata Tammerkoskessa ennen kuin projekti on valmis.

Laitteen mukana tuli

  • Plotteri, joka piirtää reittiviivaa paperiselle kartalle. Toimii myös ilmeisesti analogisesti ja kytketään mielettömän paksulla kaapelilla laitteeseen. Tätäkin voisi koittaa ohjata Arduinolla. Haluaako joku ottaa projektiksi? Plotterista voisi saada modattua esim. pienen laserleikkurin.
  • Hämmentävä mankkaboksi, jonka kautta sähkö syötetään laitteelle ja jossa on kaksi kasettinauhuria ja johon saa kiinni mikit ja kuulokkeet. Ilmeisesti lennonjohdon "simulointiin". En tiedä onko tälle mitään järkevää käyttöä.
  • Opettajan konsoli, josta pystyy säätämään mm. tuulen suuntaa ja aiheuttamaan erilaisia vikatilanteita. Hieno, mutta hyvin Bonk.
  • Huoltomanuaali (hyvä) ja vikalista(ruotsiksi).
  • Kansiollinen c-kasetteja. Ilmeisesti sisältävät jotain kurssimateriaaleja, en ole kuunnellut.

Ensitutustumisessa avasimme hakkeritoveri Arnon kanssa pömpelin ja tutkimme sisuskalut. Mitään selvää vikaa ei löytynyt. Kortti, jolle ohjelmoidaan lentokenttien sijainnit ja tiedot on ilmeisesti modattu sillä se eroaa muista korteista. Sen "ohjelmointikortti" on tuotu lattakaapelilla laitteen ulkopuolelle.

Ensimmäiseksi isommaksi ongelmaksi tuli sähkön syöttö. Mittasimme sisääntulevan epästandardin virtaliittimen ja siitä löytyi odotetusti maa ja vaihe/nolla, mutta toinen vaihe/nollajohto on oikosulussa maan kanssa. Sähkö tulee laitteeseen hämmentävän mankkaboksin kautta, jota myös mittailimme. Mankkaboksin sähköjohto oli täysin hapertunut, ja siitä puuttui liitin kokonaan. Jos siihen laittaa tavallisen pistokkeen, niin päättelymme mukaan on vaarana että vaihe oikosulkeutuu maahan ja laite polttaa sulakkeen. Vai voisiko olla, että laite pitää kytkeä suoraan rakennuksen sähköihin niin, että vaihe on aina tietyssä johdossa? Vai johtuuko oikosulku viasta? Ei hajua, tutkinta siirtyy Internettiin.

Laite käyttää sisäisesti -15 ja 15V jännitteitä. Siinä on kaksi samanlaista muuntajaa, toinen positiiviselle ja toinen negatiiviselle jännitteelle. Näiden kunnosta ei ole tietoa. Sähköä uskallamme tuohon laittaa vasta, kun oikea tapa siihen on varmistunut.

 

 

Helmikuussa pidetyssä HSF tapahtumassa yhtenä ohjelmanumerona oli roboralli. Edellisvuotisen viivanseurauskisan tapaan rakennettiin robotteja, mutta tällä kertaa tavoitteena oli selvittää lyhyt seinillä rajattu rata. Lisäksi robottia liikuttava hardware, moottorit ja pyörät, oli etukäteen määritelty kaikille samaksi. Robotti sai myös olla kauko-ohjattu, ja nopeuskategorian voittanut helsinkiläisten Urpobotti tätä hyödynsikin hienojen telemetria- ja kamerasysteemien kera. Uskomaton spektaakkeli oli myös Jyväskylän robotti, jota ohjattiin sähkökitaralla virtuaalirumpalin säestäessä screenillä.

Nopeus ei kuitenkaan ollut ainut kategoria, kisatilanteessa äänestettiin myös "hienoin" robotti. Sitä tavoitellen aloin kehittämään Robosapien lelurobottiin perustuvaa kävelevää kaksijalkaista robottia. Monen illan rakentamisen tulos: Derpinator

 

Warthog on Thrustmasterin valmistama joystick- ja kaasukahvayhdistelmä lentosimulaattoreille. Se on melko yksimielisesti leimattu parhaaksi mitä harrastelijahintaan kaupasta saa. Itse tikusta voi lukea vaikkapa Domesta. Warthog-tikkuja oli taannoin verkkokaupassa huikeaan alennushintaan 99€, jota epäiltiin ensin hinnoitteluvirheeksi mutta kyllä ne tilaajat lopulta saivat. Itsekin ostin yhden vaikka sinänsä ihan hyvä CH Fighterstick löytyykin entuudestaan.

Tikku on niin korkea, että sitä ei järkevästi voi normaalilla työpöydällä käyttää. Kaikissa parhaissa lentokoneissa on muutenkin ohjaussauva keskellä reisien välissä joten totesin itsekin Warthogin toimivan parhaiten kun sen laittaa penkille. Iso ja painava pohjalevy mahdollistaa tämän. Ratkaisu ei kuitenkaan ole optimaalinen, sauva on omaan makuuni liian lähellä napaa ja matala. Eipä muuta kuin modaamaan:

 

Tein 20mm paksuun puulevyyn 4mm ruuvinreiät, joiden läpi kiinnitysruuvit menevät. levyn pyöristin tikun alaosan muotoiseksi kiekoksi. Pohjalevyyn porasin kiekkoa apuna käyttäen uudet kiinnitysreiät yhteen kulmaan.

 

 

 

Paketti kasassa. Tikku kiinnitetään levyn kulmaan ja lähes huomaamaton puukiekko nostaa sitä 2cm ylemmäksi mikä parantaa mukavasti ergonomiaa.

 

 

Tässä vielä kuva koko setupista. Ei kun Oculus Rift päähän ja taivaalle/galaksiin!

 

 

Syksy on tullut ja ulkona on hirveän pimeää. Päätin tehdä polkupyörään kaupunkiajoa varten "purjehdusvalot" eli sellaiset mitkä näkyy mutta eivät valaise.

Voimanlähteenä käytin 12V patteria, joita saa ebaystä noin taalalla paketin. Patteriin juotin satunnaisen naarasliittimen ja käärin sähköteppiä päälle.

Voimanlähde

 

Ylläoleva voimapötkö kiinnitetään satulan alla olevaan urosliittimeen. Akut ja patterithan eivät tykkää kylmästä, joten patteri kulkee lämpimässä takin taskussa ja toimii samalla valojen virtakytkimenä.

Satulan liitin. WordPress ei osaa kääntää kuvaa, sorry.

Itse valot ovat 12V ledinauhaa, jota löytyy pajalta määrissä eri värisinä. Valoille pitää vetää vain johdot, mitään sen kummempaa elektroniikkaa ei tarvita. Takana on kuuden ledin nauha:

Takavalo

 

Eteen pistin hurjat 12 valkoista lediä. Nauhaahan pystyy katkomaan kolmen ledin välein. Tuo jopa valaisee hieman, eli pilkkopimeässä saattaa nähdä ajaa pelkkien ledien valossa.

 

Etuvalo. Heijastin heijastaa kameran salaman.

 

Ledit ja johdot on kiinnitetty tylysti teipillä ja nippusiteillä pyörän runkoon. Teippaukset on helppo tehdä ensi talveksi uudestaan jos pääsevät menemään huonoiksi.

Tälläinen mukava yhden illan lowtech-projekti tällä kertaa. Materiaalikulut ovat luokkaa 3€ ja aikaa meni pari tuntia.

Muuten mainiossa Jolla-puhelimessa on pieni tyyppivika - kameran linssi ei ole mitenkään suojattu ja naarmuuntuu helposti ajan myötä. Niin on käynyt parilla labilaisellakin. Naarmuuntuneen linssin tunnistaa siitä, että kuvista tulee sumuisia - hyviänä esimerkkeinä aikaisemmat kuvat nettiradiopurkista.

Internet kertoi, että Displex-nimisellä hionta-aineella on linssejä saatu kunnostettua joten tilasimme labille sitä tuubin. Ainetta laitetaan pieni tippa linssille ja sen jälkeen hangataan linssiä mukana tulleella puuvillaliinalla muutama minuutti. Sen jälkeen aina pyyhitään pois. Pois pyyhkiminen oli yllättävän hankalaa ja vaati useamman pyyhkimiskerran. Labin mikroskoopilla pystyy hyvin tarkastamaan onko linssi puhdas ja naarmuton.

Spiikki putsaamassa linssiä

Lopputuloksena linsseistä katosivat naarmut ja kuvat muuttuivat taas tarkoiksi. Jatkossa linssin voi suojata läpinäkyvällä teipinpalalla, ja sitä suosittelemmekin uuden Jollan omistajille. N900-tyylinen avattava linssinsuojus olisi tietysti paras, ja voi olla että kehittelemme sellaisetkin joskus.

Jolliahan saa nyt satasen alennuskoodilla hintaan 250€ joten aika moni on niitä herännyt ostamaan. Alennuskoodin saa esim. pyytämällä hacklabin kanavalla.

Displex-tuubi löytyy pajan kemikaalihyllystä (liikuteltavan pöydän alla) ja jäsenet voivat sitä vapaasti käyttää. Ainetta pitää kokeilla myös vielä erään naarmuuntuneen GoPro:n linssin hiontaan.

EDIT: GoPro:ssa on ilmeisesti lasilinssi, johon Displex ei tehnyt mitään näkyvää parannusta.