Projekteja yhteisöltä


Sain hankittua edukkaasti vanhan ATC610-lennonharjoittelulaitteen. Laite on julkaistu 1976 ja oma yksilöni on valmistettu vuonna 1980. Sitä on käytetty mittarilentokoulutukseen. Laitteella on voinut korvata koulutuksessa osan mittarilentotunneista ja se on käsittääkseni vielä tänäkin päivänä hyväksytty koulutusväline. Siinä ei kuitenkaan ole minkäänlaista visuaalia eli on sellaisenaan aika kuiva kapistus. ATC ei virallisesti ole simulaattori, vaikka jatkossa siitä on sellainen toivottavasti tulossa.

Oma yksilöni myytiin ei-toimivana. Se on peräisin ruotsista, jossa sitä on käyttänyt papereista päätellen Västeråsin lentokerho. Tarkoituksena ei olekaan käyttää laitetta sen alkuperäisessä tarkoituksessa, vaan modata se käytettäväksi modernin PC-lentosimulaattorin (X-Plane) kanssa.

Ensimmäinen yllätys oli, että laitteessa ei olekaan digitaalista tietokonetta, vaan täysin analoginen tietokone. Esim koneen sijainti ja muut muuttujat ilmaistaan muuttuvina jännitearvoina. Tämä tekeekin modauksesta hieman haastavampaa lähinnä digitaalimaailmaan perehtyneelle. Mutta Arduinosta saa analogijännitteitä ulos ja operaatiovahvistimella pitäisi saada jännitettä skaalattua halutuksi. Käytännön toteutus on vielä hakusessa mutta veikkaan, että paljon vettä ehtii virrata Tammerkoskessa ennen kuin projekti on valmis.

Laitteen mukana tuli

  • Plotteri, joka piirtää reittiviivaa paperiselle kartalle. Toimii myös ilmeisesti analogisesti ja kytketään mielettömän paksulla kaapelilla laitteeseen. Tätäkin voisi koittaa ohjata Arduinolla. Haluaako joku ottaa projektiksi? Plotterista voisi saada modattua esim. pienen laserleikkurin.
  • Hämmentävä mankkaboksi, jonka kautta sähkö syötetään laitteelle ja jossa on kaksi kasettinauhuria ja johon saa kiinni mikit ja kuulokkeet. Ilmeisesti lennonjohdon "simulointiin". En tiedä onko tälle mitään järkevää käyttöä.
  • Opettajan konsoli, josta pystyy säätämään mm. tuulen suuntaa ja aiheuttamaan erilaisia vikatilanteita. Hieno, mutta hyvin Bonk.
  • Huoltomanuaali (hyvä) ja vikalista(ruotsiksi).
  • Kansiollinen c-kasetteja. Ilmeisesti sisältävät jotain kurssimateriaaleja, en ole kuunnellut.

Ensitutustumisessa avasimme hakkeritoveri Arnon kanssa pömpelin ja tutkimme sisuskalut. Mitään selvää vikaa ei löytynyt. Kortti, jolle ohjelmoidaan lentokenttien sijainnit ja tiedot on ilmeisesti modattu sillä se eroaa muista korteista. Sen "ohjelmointikortti" on tuotu lattakaapelilla laitteen ulkopuolelle.

Ensimmäiseksi isommaksi ongelmaksi tuli sähkön syöttö. Mittasimme sisääntulevan epästandardin virtaliittimen ja siitä löytyi odotetusti maa ja vaihe/nolla, mutta toinen vaihe/nollajohto on oikosulussa maan kanssa. Sähkö tulee laitteeseen hämmentävän mankkaboksin kautta, jota myös mittailimme. Mankkaboksin sähköjohto oli täysin hapertunut, ja siitä puuttui liitin kokonaan. Jos siihen laittaa tavallisen pistokkeen, niin päättelymme mukaan on vaarana että vaihe oikosulkeutuu maahan ja laite polttaa sulakkeen. Vai voisiko olla, että laite pitää kytkeä suoraan rakennuksen sähköihin niin, että vaihe on aina tietyssä johdossa? Vai johtuuko oikosulku viasta? Ei hajua, tutkinta siirtyy Internettiin.

Laite käyttää sisäisesti -15 ja 15V jännitteitä. Siinä on kaksi samanlaista muuntajaa, toinen positiiviselle ja toinen negatiiviselle jännitteelle. Näiden kunnosta ei ole tietoa. Sähköä uskallamme tuohon laittaa vasta, kun oikea tapa siihen on varmistunut.

 

 

Helmikuussa pidetyssä HSF tapahtumassa yhtenä ohjelmanumerona oli roboralli. Edellisvuotisen viivanseurauskisan tapaan rakennettiin robotteja, mutta tällä kertaa tavoitteena oli selvittää lyhyt seinillä rajattu rata. Lisäksi robottia liikuttava hardware, moottorit ja pyörät, oli etukäteen määritelty kaikille samaksi. Robotti sai myös olla kauko-ohjattu, ja nopeuskategorian voittanut helsinkiläisten Urpobotti tätä hyödynsikin hienojen telemetria- ja kamerasysteemien kera. Uskomaton spektaakkeli oli myös Jyväskylän robotti, jota ohjattiin sähkökitaralla virtuaalirumpalin säestäessä screenillä.

Nopeus ei kuitenkaan ollut ainut kategoria, kisatilanteessa äänestettiin myös "hienoin" robotti. Sitä tavoitellen aloin kehittämään Robosapien lelurobottiin perustuvaa kävelevää kaksijalkaista robottia. Monen illan rakentamisen tulos: Derpinator

 

Warthog on Thrustmasterin valmistama joystick- ja kaasukahvayhdistelmä lentosimulaattoreille. Se on melko yksimielisesti leimattu parhaaksi mitä harrastelijahintaan kaupasta saa. Itse tikusta voi lukea vaikkapa Domesta. Warthog-tikkuja oli taannoin verkkokaupassa huikeaan alennushintaan 99€, jota epäiltiin ensin hinnoitteluvirheeksi mutta kyllä ne tilaajat lopulta saivat. Itsekin ostin yhden vaikka sinänsä ihan hyvä CH Fighterstick löytyykin entuudestaan.

Tikku on niin korkea, että sitä ei järkevästi voi normaalilla työpöydällä käyttää. Kaikissa parhaissa lentokoneissa on muutenkin ohjaussauva keskellä reisien välissä joten totesin itsekin Warthogin toimivan parhaiten kun sen laittaa penkille. Iso ja painava pohjalevy mahdollistaa tämän. Ratkaisu ei kuitenkaan ole optimaalinen, sauva on omaan makuuni liian lähellä napaa ja matala. Eipä muuta kuin modaamaan:

 

Tein 20mm paksuun puulevyyn 4mm ruuvinreiät, joiden läpi kiinnitysruuvit menevät. levyn pyöristin tikun alaosan muotoiseksi kiekoksi. Pohjalevyyn porasin kiekkoa apuna käyttäen uudet kiinnitysreiät yhteen kulmaan.

 

 

 

Paketti kasassa. Tikku kiinnitetään levyn kulmaan ja lähes huomaamaton puukiekko nostaa sitä 2cm ylemmäksi mikä parantaa mukavasti ergonomiaa.

 

 

Tässä vielä kuva koko setupista. Ei kun Oculus Rift päähän ja taivaalle/galaksiin!

 

 

Syksy on tullut ja ulkona on hirveän pimeää. Päätin tehdä polkupyörään kaupunkiajoa varten "purjehdusvalot" eli sellaiset mitkä näkyy mutta eivät valaise.

Voimanlähteenä käytin 12V patteria, joita saa ebaystä noin taalalla paketin. Patteriin juotin satunnaisen naarasliittimen ja käärin sähköteppiä päälle.

Voimanlähde

 

Ylläoleva voimapötkö kiinnitetään satulan alla olevaan urosliittimeen. Akut ja patterithan eivät tykkää kylmästä, joten patteri kulkee lämpimässä takin taskussa ja toimii samalla valojen virtakytkimenä.

Satulan liitin. WordPress ei osaa kääntää kuvaa, sorry.

Itse valot ovat 12V ledinauhaa, jota löytyy pajalta määrissä eri värisinä. Valoille pitää vetää vain johdot, mitään sen kummempaa elektroniikkaa ei tarvita. Takana on kuuden ledin nauha:

Takavalo

 

Eteen pistin hurjat 12 valkoista lediä. Nauhaahan pystyy katkomaan kolmen ledin välein. Tuo jopa valaisee hieman, eli pilkkopimeässä saattaa nähdä ajaa pelkkien ledien valossa.

 

Etuvalo. Heijastin heijastaa kameran salaman.

 

Ledit ja johdot on kiinnitetty tylysti teipillä ja nippusiteillä pyörän runkoon. Teippaukset on helppo tehdä ensi talveksi uudestaan jos pääsevät menemään huonoiksi.

Tälläinen mukava yhden illan lowtech-projekti tällä kertaa. Materiaalikulut ovat luokkaa 3€ ja aikaa meni pari tuntia.

Muuten mainiossa Jolla-puhelimessa on pieni tyyppivika - kameran linssi ei ole mitenkään suojattu ja naarmuuntuu helposti ajan myötä. Niin on käynyt parilla labilaisellakin. Naarmuuntuneen linssin tunnistaa siitä, että kuvista tulee sumuisia - hyviänä esimerkkeinä aikaisemmat kuvat nettiradiopurkista.

Internet kertoi, että Displex-nimisellä hionta-aineella on linssejä saatu kunnostettua joten tilasimme labille sitä tuubin. Ainetta laitetaan pieni tippa linssille ja sen jälkeen hangataan linssiä mukana tulleella puuvillaliinalla muutama minuutti. Sen jälkeen aina pyyhitään pois. Pois pyyhkiminen oli yllättävän hankalaa ja vaati useamman pyyhkimiskerran. Labin mikroskoopilla pystyy hyvin tarkastamaan onko linssi puhdas ja naarmuton.

Spiikki putsaamassa linssiä

Lopputuloksena linsseistä katosivat naarmut ja kuvat muuttuivat taas tarkoiksi. Jatkossa linssin voi suojata läpinäkyvällä teipinpalalla, ja sitä suosittelemmekin uuden Jollan omistajille. N900-tyylinen avattava linssinsuojus olisi tietysti paras, ja voi olla että kehittelemme sellaisetkin joskus.

Jolliahan saa nyt satasen alennuskoodilla hintaan 250€ joten aika moni on niitä herännyt ostamaan. Alennuskoodin saa esim. pyytämällä hacklabin kanavalla.

Displex-tuubi löytyy pajan kemikaalihyllystä (liikuteltavan pöydän alla) ja jäsenet voivat sitä vapaasti käyttää. Ainetta pitää kokeilla myös vielä erään naarmuuntuneen GoPro:n linssin hiontaan.

EDIT: GoPro:ssa on ilmeisesti lasilinssi, johon Displex ei tehnyt mitään näkyvää parannusta.

Sain eilen valmiiksi noin kuukauden aikana kötöstämäni laitteen työnimeltään nettiradiopurkki. Hanke sai alkunsa siitä hajoilusta, mitä nettiradion pystyttäminen joka kerta saa aikaan. Yleensä lähetys alkaa 30-45 minuuttia myöhässä aiotusta, koska streamaustietokoneen kanssa täytyy aina säätää. Softat täytyy asentaa (ellei ole jo), konfiguroida, hankkia sopiva äänikortti ja säätää sen mikseritasot. Kertaalleen kävin jopa bussilla hakemassa kotoa toisen äänikortin toimimattoman tilalle.

 

Dedikoidulla nettiradiopurkilla säätämiseksi riittää laitteiden kytkeminen purkkiin ja virtojen laittaminen päälle. Purkki voi sijaita pysyvästi lähetysstudiossa ja sen voi lainata helposti kavereille.

Purkin liitäntöihin kytketään mikseri, internet ja sähköt, jonka jälkeen purkki striimaa verkkoon sisääntulevan äänen. Purkki sisältää Raspberry Pi-minitietokoneen, Behringerin USB-äänikortin ja DC-DC-muuntimen joka tuottaa 5V jännitteen laitteille. Lisäksi purkissa on tuuletin, joka pitää laitteet viileänä kuumimmissakin nettiradiosessioissa.

 

Softana käytetään darkiceä, joka pakkaa streamin sekä ogg vorbis- että mp3-muodossa hyvällä äänenlaadulla (luokkaa vbr 200kbps). Raspberry Pi:n CPU-kapasiteetista on käytössä 80-95%.

 

 

Purkkia kokeillaan tositoimissa ensimmäistä kertaa 24.10 Oldskool Radion lähetyksessä. Jatkokehitysideoina ovat sammutusnappi, vu-mittari ja kännykkänettituki. Palaan asiaan, jos nämä joskus toteutan.

 

I've made a quick shell script to emulate Raspberry Pi on a regular Linux PC. You can use any real disk image to boot from and write the image
back to a SD card after working on it. It's even much faster than on real hardware.

Save this as raspi.sh and give it execute permissions:

#
# Script to start Raspberry Pi emulation on QEMU.
#
# You'll need:
# - qemu installed
# - kernel file (in the same directory)
# http://xecdesign.com/downloads/linux-qemu/kernel-qemu
# - a bootable disk file (such as Raspbian image)
#
# Usage:
# raspiemu.sh
#
# Source:
# http://www.raspberrypi.org/forums/viewtopic.php?f=29&t=37386

#!/bin/sh
imagefile=$1
rpiroot=/tmp/rpidisk
kernel=kernel-qemu

# Sanity checks
if [ -f "$imagefile" ]
then
echo Image is $imagefile - mounting to $rpiroot
else
echo "$imagefile not found."
exit
fi
if [ -f "$kernel" ]
then
echo Kernel is $kernel
else
echo "$kernel not found."
exit
fi

# Mount the image
mkdir -p $rpiroot
sudo mount -t auto $imagefile -o offset=62914560 $rpiroot
# Modify preload
sudo mv $rpiroot/etc/ld.so.preload $rpiroot/etc/ld.so.preload-copy
sudo umount $rpiroot

# Kill qemu with ctrl-c, not this script
trap 'killall qemu-system-arm' 2

# Run qemu
qemu-system-arm -kernel $kernel -cpu arm1176 -M versatilepb -no-reboot -append "root=/dev/sda2 panic=1 rootfstype=ext4 rw" -hda $imagefile -m 256 -serial stdio -redir tcp:5022::22 -redir tcp:5080::80

# Reset the image to be bootable on rpi

echo "Resetting image file to bootable state.."

sudo mount -t auto $imagefile -o offset=62914560 $rpiroot
sudo mv $rpiroot/etc/ld.so.preload-copy $rpiroot/etc/ld.so.preload
sudo umount $rpiroot